lauantai 24. syyskuuta 2011

Lehti

Olen lueskellut aika paljon blogeja ja silloin tällöin törmännyt siihen, että ei tykätä, että malleja kopioidaan. En oikein tiedä miten siihen suhtaudun itse. Jos selaa lehtiä, kirjoja tai blogeja en usko, että voi välttyä siltä, että jotain tarttuu takaraivoon ja joskus putkahtaa ulos omassa korussa. Harvemmin täysin toisen korua pystyy edes kopioimaan vaikka haluaisi. Toisaalta, kyllähän se vähän pöljältä tuntuisi, jos jossain tulisi täysi kopio omasta korusta vastaan (etenkin jos ajattelisi että on ihan oma keksintö).

Joskus kopioiminen voi olla tribuutti arvostamalleen tekijälle. (Miettikää vaikka Warholin kirjavia päitä, vähänkö niistä on tehty kopioita) Tämä koru on tribuutti Vintaj:n koruille, jotka ovat upeita, hauskoja, oivaltavia ja minusta kaiken kaikkiaan mahtavia.  Uskomatonta, miten muutamista vakio-osista saa niin paljon variaatioita!! Ja miten ne naiset keksii??

Keraaminen lehti on omaa tuotantaoa, paperisavea ja eräs lempilasitteistani (Ceraman korkean polton lasite 1390 - can't go wrong!). Keskellä oleva pyöryläkuvio on painettu unikon siemenkodalla. Vähän ylempänä on toinen keraaminen "lätkä" jossa on sama lasite, mutta näyttää aika erilaiselta. Lasitteen paksuus vaikuttaa tosi paljon siihen, mikä on lopputulos. Turkoosi helmi on aitoa vintagea, läpivärjättyä lasia, löytö mummonmökin legendaarisesta nappilaatikosta. Lisäksi siemenhelmiä. Violetinkirjavia (ei tainneet ihan tohoja olla, mutta jotain, oisko tsekkiläisiä...) ja mattapronssinvärisiä siemenhelmiä (ihan Tiimarista).






Oliivinvihreitä ja ronssia

Nyt on jostain syystä tehnyt mieli lyhyempää kaulakorua. Syksyn kunniaksi hankin oliivinvihreän paidan ja tietenkään sopivaa kaulakorua ei ollut (ja sekin mikä oli, oli hukassa). Oliivinvihreitä särölasihelmiä, sammalenvihreitä ja violetteja fasettihiottuja helmiä ja sitten vielä jotain intialaisia lasihelmiä löydöksenä helmilaatikon pohjilta.

Valo alkaa olla vähissä tähän aikaan vuodesta. Salamalla otettuna noiden helmien värierot näkyvät tosi selvästi, luonnonvalossa väri on tasaisempi ja etenkin nuo tuossa kuvassa "kirkuvanvihreät" isommat lasihelmet näyttävät tosi tummilta.




sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Haastekoru: Punainen, sade, 3

Ja tässä Korukoplan haasteen 10 koru: tulkintani aiheesta punainen, sade ja numero 3. Olin kertakaikkisesti oman mukavuusaluueeni ulkopuolella, pitkään. Punainen on jostain syystä väri, jota en itse osaa käyttää (paitsi joulukuussa) oikein mitenkään, en vaatteissa, en koruissa. Ihailen punaista kuitenkin toisten päällä. Punainen ja sade tuntui ihan mahdottomalta yhtälöltä, tosin syksy nyt on, joten sataa ropisee päivästä toiseen.

Koruuni yhdistin lopulta pronssinväriä ja punaista. Tuota perhosta olen pyöritellyt aiemminkin koruihin, nyt se löysi paikkansa keskeltä. Ehkä se lentelee punaisissa kukissa ja yrittää paeta noita sadepisaroita... Tai lähtee lentoon sateen jälkeen? Kaulaketju on mielestäni aavistuksen liian paksu, mutta muuta ei ollut laatikoissa tällä erää. Tavoitteenani oli myös tehdä koru niistä materiaaleista, mitä kotona sattuu olemaan.

Ja tässä lopputulos:


(Yritän ottaa joku päivä paremman kuvan ja vaihdan sen, nyt tässä kuitenkin tämmöinen tuotos)

Ruskanpunainen rannekoru

Hurraa! Laturi löytyi ja pääsin kuvaamaan tekeleet. Ensin punaisista kivisiruista ja neliskanttisista intialaisista lasihelmistä väsäilty ruskanpunainen (ei siis tuskanpunainen...) rannekoru:



lauantai 10. syyskuuta 2011

Haastekorun julkaisu uhkaa viivästyä!

Nimittäin kameran laturi on kateissa. Sitä etsiessä on tosin löytynyt kadonnut kirjastokortti sekä handsfreet kahteen kännykkään (toinen sopii omaan, toinen ei...)

Yllätin itseni hypelöimästä punaisia helmiä. Ja niistä syntyi muutakin kuin haastekoru. Brrr. Sitten näette. Jos löydän sen laturin.

lauantai 3. syyskuuta 2011

Punainen käärme luikerteli työpöydälle!

Pyörittelin pöydällä punaisia helmiä ja huokailin, kun jonkun sekundasekoituksen mukana oli tullut pieniä lampunvarjostimen mallisia helmihattuja ainakin miljoona. Mihin ihmeeseen ne kaikki saa tungettua?!? Sitten tökin niitä tyhmiä helmihattuja korupiikkiin.

...hmmm. Tämähän näyttää vänkältä.

Ja siitä se ajatus sitten lähti. Lopputuloksena käärmeen tai vaikkapa lohikäärmeenhäntää ja muutama punainen lasihelmi välissä. Tästä puttuu vielä se sade ;D




Kuva on vähän kehno, valaistusolosuhteet eivät olleet optimaaliset. Ai niin, onhan tuolla tuo pieni sudenkorentokin - dragonfly!

Sorsaska näkee punaista!

Keksinpäs loistavan otsikon (hih hih, krediitit Magsille). Mags siis pukkasi Korukoplan uuden haasteen: punainen, sade ja numero kolme (3). Laskin hitaasti kymmeneen (no okei, kolmeen) ja ilmoittauduin kuitenkin mukaan. Miksi? No koska punainen on kaikkea muuta kuin omalla mukavuusalueellani. Katsotaan, mitä saan aikaiseksi.